Kari Jääskeläinen

Kannattaisiko tehdä puoli tuntia pidempää päivää?

UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesosen ehdotti taannoin paperitehtaiden työpäivien pidennystä 7,5 tunnista kahdeksaan tuntiin. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kiirehti heti tyrmäämään ajatuksen palkkojen leikkaamisena.

On toki totta, että laskennallinen keskituntipalkka järjestelyllä pienenisi, mutta työntekijän kuukaudessa käteen jäävä osuus pysyisi kuitenkin samana.

Minusta Paavo Arhinmäki näkee kysymyksen väärässä kontekstissa. Hän ajattelee asiaa suomalaisten keskinäisenä tupokysymyksenä, jossa vastapuolina ovat suomalaiset työntekijät ja suomalaiset työnantajat.

Asia kannattaa kuitenkin ottaa suomalaisten ja ulkomaisten paperintuottajien välisenä kilpailutilanteena. Paperiteollisuus on investointivaltainen ala. Sen menestys (ja työpaikkojen säilyvyys Suomessa) riippuu pitkälti kansainvälisestä kysynnästä, raaka-aineiden ja energian hinnoista, valuuttakursseista ja muista tekijöistä, joihin yksittäisellä paperitehtaan työntekijällä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Kääntäen ajatellen, yksittäiselle paperitehtaan työntekijälle avautuu erittäin harvoin yhtä konkreettisia mahdollisuuksia parantaa oman yrityksensä kilpailuasemaa kansainvälisillä markkinoilla.

Tiedossa myös on, että kun työpaikat Suomesta kerran menetetään, sitten ei enää auta sanoa, että voisi tässä sen puoli tuntia tehdäkin. Kerran menetetyt työpaikat eivät palaa enää koskaan takaisin.

Asiaan voi suhtautua toisinkin. Luen parhaillaan amerikkalainen yrittäjän Ben Horowitzin muistelmia. Horowitz on itse perustanut ja kasvattanut menestyvän yrityksen, minkä lisäksi hän on toiminut aikaisen vaiheen sijoittajana mm. Facebookissa, Twitterissä, Pinterestissä ja Airbnb:ssä.

Horowitz kertoo kirjassaan kuinka häneltä loppuivat voimat johtaessaan kasvuyritystään kriisistä toiseen. Yhdeksänkymmentä prosenttia Horowitzin yrityksen liikevaihdosta tuli yhdeltä asiakkaalta, joka yhtäkkiä ilmoitti lopettavansa hankintasuhteen ja vaativansa lisäksi vielä vahingonkorvauksia myöhästyneestä projektista. Paniikistaan huolimatta Horowitzin tiimi onnistui kuitenkin neuvottelemaan kaksi kuukautta lisäaikaa ongelmien ratkaisemiseen. Vaikka tiimi ei kahden kuukauden aikana pystynytkään ratkaisemaan läheskään kaikkia ongelmia, uskomattomalla venymisellään se sai aikaan niin paljon parannuksia, että asiakkaan luottamus säilyi ja liikesuhde jatkui.

Samalla hetkellä kun kriisi näytti olevan ohi, yhtiön kolme seuraavaksi suurinta asiakasta alkoivat tehdä lähtöä. Horowitzin yritykselle oli ilmaantunut uusi kilpailija, jolla oli ylivoimainen tuote. Horowitz oli henkisesti loppu ja tunsi, että hän ei enää mitenkään kykenisi kannustamaan henkilökuntaansa kovempaan yrittämiseen uudessa kilpailutilanteessa pärjäämiseksi. Horowitz päätti olla avoin ja kutsui yrityksen koko insinöörikunnan kokoon ja kertoi tilanteen heille:

”Minulla on huonoja uutisia - häviämme markkinoilla täydellisesti uudelle kilpailijallemme. Emme selviä mitenkään ellemme saa aikaiseksi uutta kilpailukykyistä tuotetta.

Pyydän teiltä kaikilta nyt yhtä asiaa: Keskustele tänään puolisosi tai kumppanisi kanssa ja kerro, että Ben tarvitsee sinua seuraavat kuusi kuukautta. Tarvitsen teidät tänne aamulla aikaisin ja työskentelemään myöhään. Olen itse täällä kanssanne ja talo tarjoaa ruuat työpaikalla. Tämä on oikeasti viimeinen mahdollisuutemme.”

Horowitz kertoo, että tuolloin hänestä tuntui todella pahalta pyytää työntekijöiltään jälleen näin suurta uhrausta. Jälkeenpäin kävi kuitenkin ilmi, että Horowitz murehti turhaan. Vuosia myöhemmin yksi insinööreistä kertoi hänelle:

”Kyseinen projekti oli vaikeinta mutta myös parasta koko aikanani yrityksen palveluksessa. Työskentelin seitsemän päivää viikossa aamu kahdeksasta ilta kymmeneen. Yhtenä iltana viikossa annoin vaimolleni jakamattoman huomioni kello kuudesta kahteentoista sitten palasin taas seuraavana aamuna täihin vaikka se olisi ollut lauantai tai sunnuntai.

Oli hienoa saada ratkoa meille osoitettuja teknisiä ongelmia. Työ oli kovaa, mutta hauskaa. Tiesimme, että menetämme työpaikkamme, ellemme onnistu. Meistä tuli todella tiivis ryhmä, jossa monet nuorimmista työntekijöistä kasvoivat uusiin mittoihin. Kuuden kuukauden kuluttua aloimme nähdä tuloksia.”

Horowitz kertoo alkaneensa itkeä kun hän kahdeksan vuotta tapahtumien jälkeen kuuli nuo insinöörin sanat. Hän itki koska hän ei ollut ymmärtänyt mihin hänen ihmisensä tuolloin olivat valmiita.

Suomalaisella paperityöläisellä on tänään mahdollisuus kasvattaa oman työpaikkansa säilyvyyden todennäköisyyttä merkittävästi tekemällä puoli tuntia enemmän työtä päivässä. Samalla tämä puolituntinen voi osoittautua uran parhaaksi ja innostavimmaksi päätökseksi. Kannattaisikohan tilaisuuteen tarttua?

Kari Jääskeläinen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Tuo on pelkkä anekdoottitodiste. Samalla tavalla joku voisi kertoa, että lepäsi vuoden riippumatossa punaviiniä siemaillen ja muuttui niin luovaksi, että businekset alkoivat sujua kuin itsekseen.

Se mikä vakuuttaisi, olisi laskelma siitä kuinka paljon todellinen tehty työ lisääntyisi työpaikalla vietetyn lisäajan seurauksena ja kuinka paljon se vaikuttaisi yrityksen tulokseen ja kilpailukykyyn verrattuna muihin keinoihin. Lisäksi pitää vielä muistaa osoittaa, että tulos on tällä hetkellä tappiollinen ja päättäjät ovat jo itse kantaneet kortensa kekoon, minkä vuoksi kovat keinot ovat tarpeellisia.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Näinpä juuri. Ei työpaikalla vietetty aika ole minkään sortin tuottavuuden mittari. Paremman tuloksen saa huolehtimalla työpaikan työhyvinvoinnista. Tutkittua tietoa on se, että vireimmillään ihminen on riittävästi levänneenä. Työpaikan on hyvä ilmapiiri auttaa jaksamaan. Ylirasituksesta on vain haittaa samoin työpaikan menettämisen uhkasta.

Käyttäjän KariJskelinen kuva
Kari Jääskeläinen

Kiitos Jussi, samaa mieltä siitä, että asian vaikutukset olisi hyvä olla kaikilla läpinäkyvästi tiedossa. Tuosta tappiollisuudesta olen taas toista mieltä. Koko homman pointtihan on saada yritykset kannattaviksi, jotta työpaikat saadaan turvattua. Tappiota tai nollatulosta tekevä yritys ei pysty houkuttelemaan pääomia, uudistumaan ja jää siksi auttamattomasti kilpailusta ja ennen pitkää poistuu markkinoilta.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kun tehtävän työn määrä ei tuolla työpäivän jatkamisella lisäänny, niin kerropa nyt rehellisesti:

Jos työviikko palautettaisiin tuohon 40 tuntiin, kuinka monta irtisanomista siitä seuraisi ja miten noiden irtisanottujen työttömyyskorvaukset rahoitettaisiin?

Kuinka paljon kilpailukykyä parantaisi, jos kaikkien paperiteollisuudessa toimivien kokonaistuloja leikattaisiin 100 000 vuodessa ylittävältä osalta 50 %?

Näihin kahteen kun vastaat, olet suoraselkäinen mies!

Jouni Peltoniemi

Olikohan tuossakin työtuntien sijaan merkittävämpi tekijä se, että ensimmäisen kerran urallaan pomo joutui pakon edessä jakamaan vastuuta myös muille työntekijöille, ja tämä vastuunotto sitten palkitsi?

Menestysaloilla Suomessakin käsittääkseni näin tehdään, mutta ehkä joillakin aloilla olisi vielä parantamisen varaa?

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Metsä-Group varmisti muuten tänään 1.2 miljardin sijoituksen Suomeen:

http://www.iltalehti.fi/talous/2015042119555276_ta...

Tuo kertoo siitä, että jopa se ilkeä pääoma pitää Suomea vielä ainakin jossain määrin kilpailukykyisenä alueena.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

Miksi vaan puoli tuntia..eikös saman tien vaikka 8h lisää päivään seitsemänä päivänä viikossa?

Käyttäjän MikaPietil kuva
Mika Pietilä

Vuorokauteen mahtuu kolme kahdeksan tunnin vuoroa tai kaksi kahdentoista. Tehtaat pyörivät keskeytyksettä huoltoseisakkeja lukuun ottamatta. Ja henkilökunta on supistettu äärimmäisen vähiin; parhaimmillaan yksi henkilö valvoo yövuorossa ainoana robotisoitua jättitehdasta. Mihin kohtaan lisättäisiin tuo puoli tuntia? Kielletäänkö vessassa käynnit vai ruoka -ja kahvitauot? Ihmetyttää myös, että hienosta amerikankielisestä tittelistäsi huolimatta et ole muistanut mainita, että vuodesta toiseen on suomalainen kilpailukyky rankattu maailman kärkeen. Usein jopa ykköseksi. Sen vuoksi tällaiselle kilpailukyky-ja työajanpidennyshömpälle ei voi antaa mitään totuusarvoa, vaan se on ja pysyy pelkkänä oikeistopropagandana. Raskas vientiteollisuutemme on kilpailukykyinen, mutta johtoryhmien palkitsemiseenhan eivät mitkään voitot riitä: ennemmin vaikka lopetetaan kannattavia tehtaita ja väärennetään kirjanpitoa, että johtokopla saa optionsa ja bonuksensa. Kroonisen supertyöttömyyden riivaamassa maassa on surullista nähdä, että tällaiselle ajattelulle on sijaa ihmisryhmässä, jota muka kutsutaan älymystöksi.

Käyttäjän KariJskelinen kuva
Kari Jääskeläinen

Kiitos Mika, eikös tuo mainitsemasi vuorokausirytmi ole koko muutoksen tavoite? Siis kattaa nuo nyt kattamatta jäävät kolme puolen tunnin väliä tekemällä 8 tuntia 7,5 tunnin sijaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

1) Ole ystävällinen, käytä "vastaa" toimintoa, niin on helpompi seurata, mitä kommentoit.

2) Kuinka monta prosenttia sellutonnin hinnasta on tuotantotyöntekijöiden palkkaa?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&new...

"Tutkija: Tehokas työaika ei ole kovin pitkä
Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Anu Järvensivu pitää keskustelua työajan pituudesta kapeana. Ajatus, jonka mukaan työajan pidentäminen lisäisi tuottavuutta, on hänestä suppea."
Meidän on hyvä muistaa ettei ihminen ole mikään kone ja todellinen päämäärä on pitää työllä yllä terveyttä (keho-mieli-läheiset) mm. varallisesti, liikunnalla tai ihmissuhteilla. Itse raha ei ole elämässä päämäärä. Myöskään ketään ei tule kannustaa yli 40%-60% työtehokkuuteen sillä
"Aivot toimivat milloin sattuu",
ja suurimman osan ajasta tulisi käyttää nyttemmin mielen hoitoon mm. vapaa-ajan muodossa kun meidän ei enään tarvitse juosta tai rämpiä ruuan perässä vaan kun fyysisestä- on siirrytty henkisestiraskaaseentyöhön.

Käyttäjän KariJskelinen kuva
Kari Jääskeläinen

Kiitos Daniel, tähän tutkimukseen on helppo uskoa ja useimmissa tapauksissa tarvitsemme varmaankin ennemin tuottavuuden nostamista, eli esimerkisi turhien palaverien karsimista kuin varsinaisia lisätunteja. Tuolla paperiteollisuudessa luulen ongelman olevan vähän erilainen johtuen noista 0,5 väleistä kolmen kahdeksan tunnin vuoron väleissä.

Käyttäjän esalehtinen kuva
Esa Lehtinen

Arvoisa Kari Jääskeläinen, prosessiteollisuuden keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ei ole mitään puolen tunnin taukoa vuorojen välissä. Prosessia ei voi jättää valvomatta hetkeksikään automaatiosta huolimatta. Vuoronvaihto tapahtuu siten että seuraavan vuoron tekijä tulee työpaikalle ja vasta sitten edellisen vuoron työntekijä lähtee pois. Eli työpisteessä ollaan kahdeksan tuntia, valmistautuminen työhön ja työpisteestä poistuminen eivät kuulu työaikaan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #15

Työ ajat on 7.5 tuntia ja 5.5 tuntia tämän lisäksi näiden välissä (ei siis työvuorojen välissä vaan aikana) on puolentunnin ruokatauot jotka luokitellaan omaksi ajaksi (siltä amaksajalta ei makseta palkkaa). Pisimpänä päivänä vuoron kokonaispituudeksi tulee yhteensä kahdeksan tuntia ja kahdeksan tuntiseen päivään kuuluu kaksi lakisääteistä 15 minuutin kahvitaukoa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #16

Keskeistä keskustelussa on, että Jääsekläinen on nimenomaan kauppakorkeakoulun, ei kansantaloustieteellisen tiedekunnan, edustaja.

On selvää, että kauppaopin kannalta Jääskeläisen esityksessä on jotain järkeä. Kansantalouden kannalta ei. Onelma on, että kauppaopissa verotusta ei lasketa tuotantokustannuksiksi, vaan voitosta maksettavaksi "julkiseksi osuudeksi".

Todellisuudessa esim. työttömyysturva on kansantalouden kannalta tuotantokustannus. Irtisanomiset lisäävät työttömyyskustannuksia, jotka maksetaan juuri tuolla verotuksella "julkisella osuudella". Jokainen irtisanominen lisää yrityselämän "julkista osuutta", tutantokustannuksia.

Todellisuus tulisi kauppaopin harrastajille, yrittäjille ja yrityksille, paremmin selväksi,jos tilinpäätöksen vero-osuuteen lakisääteisesti allokoitaisiin työttömyyden aihauttamat suorat kustannukset, työttömyyskorvaukset. Silloin jopa yksinkertaisemminkin älynlahjoin varustettu akateeminen ekonomi miettisi kaksi kertaa, ennen kuin unelmoi irtisanoisten hyödyistä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Jääskeläisen malli, työajan pidentäminen, on sitä samaa uuslibertaaria katastroi-itsemurhalinjaa kuin esimerkiksi "työurien pidentäminen" eli eläkeiän nosto.

Todellisia keinoja kilpailukykymme tehostamiseen pitkällä aikavälillä olisivat yleisen eläkeiän laskeminen 60 vuoteen ja työajan lyhentäminen joko 6 h x 5 tai 8 h x 4 malliin. Muutokset parantaisivat paitsi yritysten kilpailuasemaan, myös kasvattaisivat selvästi niiden jakokelpoisia voittoja. Ja viimemainittuhan on koko yritystoiminnan tarkoitus (ei "työllistäminen").

Käyttäjän JanneLinna kuva
Janne Linna

Olisipa kaikille halukkaille edes se 7.5 tuntia töitä.

Käyttäjän KariJskelinen kuva
Kari Jääskeläinen

Samaa mieltä Janne. Uskon, että kilpailukyvystä huolehtiminen niin, että teollisuus ei lähde Suomesta, on paras tapa pyrkiä loumaan kaikille töitä.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tuossa kilpailukyvyssä palkkakustannuksilla ei ole merkitystä.

Merkitystä on loistiikalla, jolle emme voi mitään, ja verotuksella, jolle voimme. Se, että Kiinassa tehdyistä elektroniikan komponenteista ei kannata Suomessa koota kännyköitä, jotka myydään Kiinassa kiinalaisille, on asia, jolle emme voi mitään. Siinäkän työvoimakustannuksilla ei ole merkitystä, logistiikalla on.

Verotuksen merkitys paljastuu, kun muistaa, miten vanha metsäverojärjestelmä takasi metsäteollisuudelle tasaisen raaka-ainesaannin. Sen poistaminen poisti tuon takuun. tulos: Metsäteollisuus muutti sinne, missä raaka-aineen tasainen saatavuus ontaattu, Uruuayhin jne. Siinkään palkkakuluilla ei olllut merkitystä.

Tärkeää on muistaa, että suomalaisen teollisuuden vientituotteen "hyllyhinnasta" noin 15 % on tuotantotyövoimakustannuksia, 85 % muita. Jos noita muita saadaan laskettua 20 %, se vastaisi sitä, että tuotantoporras tekisi töitä ilmaiseksi. Jos tuotantotyövoiman palkkoja laskettaisiin samat 20 %,, hyllyhinta laskisi 3 %.

Käyttäjän IlariListokorpi kuva
Ilari Listokorpi

Mitäs jos lyhennettäisiin työaikaa 20%

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Kyllähän se kävisi, mutta kun aletaan puhumaan siihen sisältyvästä palkkojen leikkauksista niin ei enää käykään edes niillä aloilla joissa palkat ovat korkeat ja veroasteen putoaminen kompensoisi. Ahneus on ay-liikkeen suurin synti.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tuohan voitaisiin kompensoida yritysjohdon kokonaisansioista (palkat, opitot, etuudet jne.), koskapa he tunnetusti eivät ole ahneita, kuten ovat AY-liike ja duunarit.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Kannattaisiko tehdä kaksi tuntia lyhyempää päivää?

Saataisiin työttömätkin töihin.

Toimituksen poiminnat